Matka Indonesiaan 2019, Luku 2
2019 04 14-16 - Kelet, Indonesia
Matkalla Penghiburin lastenkotiin näimme autokuorman, joka ei helposti unohdu. Säkeissä on aineksia rehun tuottamiseksi.
Myöhään illalla saavuimme lastenkodille yöpyäksemme kaksi yötä sen vieratiloissa. Lastenkoti on sen emännän, Anna-Liisa "Mami" Jaanun ja hänen edesmenneen aviomiehensä Suprapton elämänkutsumus. Lastenkodin lapset eivät pääsääntöisesti ole orpoja, vaan huollettavina siksi, että vanhemmilla ei ole varaa heidän mahdollisesti poikkeuksellistenkin tarpeidensa kustantamiseen.
Mamin eläkkeelle pääsy Suomeen on pahoin myöhässä, ja seuraajan löytäminen hänelle alkaa jo olla hätätilatehtävä. Paikallinen katolinen kirkko on tarjoutunut ottamaan tehtävän vastaan, ja työläs siirtymävaihe on jo käynnissä.
Lastenkodin visiona on vähäosaisten lasten auttaminen.
Lastenkodin missiona on auttaa lapsia kehittämään persoonallisuuttaan, paneutumiskykyä ja itseluottamusta, opettaa ja harjouittaa heitä itsenäiseen elämään, ja tukea valtion pyrkimyksiä ksvattaa uusia kansalaisia.
Työvuorolistat ja esillä olevat muistutukset kurista opettavat lapsia siivoamaan jälkensä ja roskat, pitämään tavarat paikoillaan, sulkemaan hanat ja sammuttamaan valot sekä seuraamaan ohjeita.
Lastenkoti on myös pieni maatila. Eläimet lisäävät lastenkodin omavaraisuutta rahavarojen ollesssa hyvin niukat.
Lastenkodin hälytysjärjestelmä perustuu onton puun lyömiseen. Äänimerkit ylhäältä alas ovat:
Kuolemantapaus
Varas
Tulipalo
Luonnononnettomuus
Eläinvarkaus
Vaara ohi
Yleisvaara
Lastenkodille lahjoitettu tietokone.