Putin matka Lappiin 6. heinäkuuta - 8. heinäkuuta 2016


HUOM! Jos kuvien ja tekstin väliset mittasuhteet tuntuvat epämukavilta selatessa, kokeile selainikkunan kaventamista, mikäli se on teknisesti mahdollista.


Jälleen Lapissa keskiyön aurinkoa tavoittelemassa. Syystä tai toisesta selkeät juhannuksen seudun päivät ovat Lapissa käymässä harvinaisiksi. Säätilat muuttuvat arvaamattomasti, eikä sääennuste anna täyttä varmuutta edes seuraavasta päivästä, kuten minulle kävi ilmi.


Kuten aiemmin, jätän pois suurimman osan kuvauskohteista, jotka on jo kuvattu albumeissa Inari2013 tai Lappi2014. Tämänkertaisessa albumissa on muutama kuva Inarista, Inarin eteläpuolisista järvistä ja Sodankylästä, jonne pakenin Inarissa alkavia sateita.


Rovaniemen lentokenttä oli suljettu kunnostustöiden takia. Lensin Kemiin ja vuokrasin henkilöauton. Paluumatkan olin varannut tapahtuvaksi junalla.


Autoa varatessani myöhästyin kriittisen tuokion verran GreenMotionin vaatimuksesta varata auto vähintään vuorokautta etukäteen. Tavoittelin ällistyttävän halpaa hybridi-Toyotaa. Europcar tarjosi sitten minulle vastaavaa bensiini-Toyotaa, mutta antoikin samaan hintaan suuremman VW Golfin.


Hotelli Inarissa vapaana oli kalliinpuoleinen parvekehuone. Lasitetulta parvekkeelta oli hyvä näköala järvelle.











Pilviä on, mutta aurinkokin paistaa aina välillä.





Varoituksen sana matkailijoille: Jos vartalosi pienin läpimitta on yli 30 senttiä, suihkusi jää ottamatta.





Lappi nyt: Suihkulähde järvessä.





Myötäpäiväinen kuvasarja Talvitupajärven rannasta, noin 10 km Inarista valtatietä etelään päin.














Myötäpäiväinen kuvasarja Martinkotajärven rannasta, etelään edellisestä.














Myössäjärvi, etelään edellisistä.

















Myössäjärven rannalla on nähtävyys nimeltä Karhunpesäkivi (en käynyt katsomassa) ja karhuaiheinen kahvila.








Ukonjärvi pohjoispäästä nähtynä.





Kuten sanottu, Inarin puolipilviseksi arvioitu sää alkoi heiketä jälkimmäistä yötä kohti. Arvuuttelin sääkartan ääressä aikani, mennäkö pohjoiseen vai etelään, ja päätin lopulta lähteä etelään päin, Sodankylään. Yöauringon kannalta Sodankylä on huomattavasti huonompi vaihtoehto kuin Inari tai Utsjoki, mutta varmasti parempi kuin jäädä sateeseen.


Sodankylä on kahden pääkadun pikkukaupunki, jonka katuverkko muistuttaa tikapuita. Koko yli 100 km pitkän maakunnan väkiluku on 8773 asukasta.


Varteenotettavia majoitusvaihtoehtoja oli yksi: Hotelli Sodankylä. Sodankylä itse antaa minulle jostakin syystä apean vaikutelman, eikä hotelli erotu tässä suhteessa ympäristöstään. Ruoka on kuitenkin erinomaista. Tulin paikalle parhaaseen päivällisaikaan. Tullessani ravintolassa aterioi kaksi muuta hotellivierasta, lähtiessäni ei yhtäkään. Ero oli melkoinen verrattuna Hotelli Inariin, johon onnistuin hädin tuskin pääsemään sisään.





Liikennevalot ovat kaikkiin suuntiin punaiset, kunnes joku lähestyy risteystä tai painaa jalankulkupainiketta.





Kaupunki nukkuu.





Sodankylä on metsäistä tasamaata, mikä on erityisen huono vaihtoehto yöaurinkoa ajatellen. Paras paistattelupaikka, jonka onnistuin löytämään, oli Kemijärventien silta. Tosin, kuten kuva kertoo, paistattelu jäi teorian asteelle pilvipeitteen tiiviyden takia. Suoraan yläpuolellani oli selkeää, mutta matalassa kulmassa, kohti aurinkoa, pilvien väliin ei jäänyt rakoja.


Menin sillan alitse peilityynenä virtaavan Kitisenjoen rannalla olevalle laiturille. Luulin olevani loitolla kasvillisuudesta turvassa hyttysiltä, mutta toisin kävi. Kun vielä läheinen rantabaari lopetti tarjoilunsa keskiyöllä, loputkin hyttyset päättivät lähteä jatkoille minun luokseni. Luovuin taistelusta.





Seuraavana aamuna ajoin takaisin Kemiin ja siirryin junaan. Helsinkiin saavuimme puoli tuntia ennen keskiyötä.